Suomalaisen hyvinvointivaltion lyhyt rakentaminen hyytyi 1980-luvulle. Siitä lähtien kasvun hedelmiä ja hyvinvointia tasaisesti jakamaan pyrkivästä politiikasta on siirrytty kilpailua, eriarvoistumista ja markkinaehtoisuutta korostavaan ohjaukseen. Julkisen vallan rooli ja vastuu kaikkien kansalaisten hyvinvoinnista ja yhteisestä hyvästä on rapautunut. Ja mitä on sallittu tapahtuvan, sitä on perusteltu retorisesti: kaikki on tehty vain "hyvinvointiyhteiskunnan" pelastamiseksi. Mutta entä täystyöllisyys, tasainen tulonjako, kattavat ja laadukkaat palvelut, verotuksen oikeudenmukaisuus, sosiaalisen nousun avaimet, kattava ja tasoltaan riittävä toimentuloturva, kamppailu köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan? Tätä kysyvät maamme eturivin talous- ja yhteiskuntatutkijat tässä teoksessa. Edellä mainittujen kuumien kysymysten lisäksi he käsittelevät hyvinvointivaltion kannatusta ja uudistamista, julkisen talouden kestävyyttä, kehitysapua ja maahanmuuttoa. Kaikki artikkelit pohjautuvat tutkittuun tietoon.