Suomalaisen maaseudun kunnissa tarvitaan tulevina vuosina uusia, kestäviä ratkaisuja palvelujen tarjoamiseen. Lähipalvelujen avulla pystytään turvaamaan paitsi elinvoimaisen maaseudun edellytykset, myös kansalaisten turvallisuus, sujuva arki ja viihtyvyys. Kunta- ja palvelurakenneuudistus haastaa kunnat yhteistyöhön ja etsimään uusia palvelujen tuottamisen rakenteita ja malleja. Mutta kuinka Paras-tavoitteiden edellyttämät muutokset voidaan tehdä heikentämättä palvelujen saatavuutta? Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän asettama hyvinvointipalvelujen teemaryhmä pyrkii tällä julkaisulla tuomaan esille tietoa hyvinvointipalvelujen järjestämisestä maaseudulla. Julkaisussa on puheenvuoroja maaseudun hyvinvointipalveluiden tilasta ja erilaisista tavoista tuottaa hyvinvointipalveluja maaseudun asukkaille. Julkaisussa esitellään kuntien kehittämiä palveluratkaisuja, joista voisi olla hyötyä muillekin. Kirjoittajina on hyvinvointipalvelujen parissa työskenteleviä asiantuntijoita niin kuntasektorilta kuin tutkimuslaitoksista ja järjestökentältä. Julkaisussa esitellään Kunta- ja palvelurakenneuudistus maaseudun näkökulmasta ja luodaan katsaus maaseudun asukkaiden hyvinvointiin ja hyvinvointipalvelujen tilaan 2000-luvulla. Kirjan artikkeleissa nostetaan esille kaksi maaseudun elinvoimaisuuteen haitallisesti vaikuttavaa kehitystä ja uuden politiikan paikkaa: nuorten naisten poismuutto maaseudulta ja kyläkoulujen katoaminen. Julkaisussa kuvataan toteutuneita kuntayhteistyön muotoja hyvinvointipalvelujen järjestämiseksi. Esimerkit ovat Hämeenlinnan, Oulun ja Kainuun seutukunnista. Lisäksi pohditaan yksityisen sektorin mahdollisuuksia hyvinvointipalvelujen tarjoajana maaseudulla ja kuvataan sopimuksellisuuden malli, joka saattaa yhteen maaseudun työt ja töiden tekijät. Teknologia ja apuvälineet nostetaan vahvana vaihtoehtona esille pohdittaessa palvelujen saatavuutta. Siinä tieto kulkee - asiakas ei. Teknologian avulla palvelut on mahdollista tuoda lähelle asiakasta, ja teknologiaa hyödyntämällä voidaan osaltaan korjata palvelutarjonnan alueellista epätasarvoa. Julkaisun lopuksi luodaan katse tulevaisuuteen maaseudun asukkaan arkeen ja palveluihin. Maaseudulla tarvitaan jatkossakin eri-ikäisiä ihmisiä, vireitä paikallisyhteisöjä, palveluinnovaatioita, osaajia ja tekeviä käsiä, jotta ihmisten arkea tukevat palvelut voidaan turvata.