Olli Tiuraniemen pakinat kuljettavat lukijansa lappilaiseen sylipainiin luonnon kanssa. Suuret ikäluokat maksoivat yhteiskunnallisesta "kehityksestä" kovan hinnan, mutta siitä huolimatta menthin aina sylirysylä ethenpäin. Pakinoissa sekoittuvat lohen ja miehen veri. Pirtissä jokivartinen mies näyttää saunapuhtaan minänsä ja herkkyytensä. Ikiaikainen miehen malli murtuu; matka minuuteen on maratonin mittainen. Sukupuoliroolit sekoittuvat niin murthela kuin valtakielelläkin. Pakinat nostavat esiin ihmisen ilon ja lämpimän huumorin, jota heistä löytää pintaa raaputtamalla. Huumori saa jäyhänkin lukijan suupielet karehtimaan. Ajallisesti Hurmilo keijaa-kirjan pakinat tanssahtelevat 1950-luvulta tämän vuosituhannen alkuun.