Kun äiti Helvi 1950 meni pienen Kallen kanssa Arvo Ylpön vastaanotolle, tämä povasi, että poika ei eläisi vuotta pitempään. Toisin kävi. Nyt kuusikymmenvuotiaana Könkkölä kertoo vauhdikkaasta elämästään: vaikuttamisesta YK:ssa ja Maailmanpankissa, seikkailuista Afrikassa, Balkanilla ja Keski-Aasiassa, kotimaan kunnallis-, vammais- ja valtakunnan politiikasta. Kalle puhuu myös eutanasiasta, sikiödiagnostiikasta, suhteestaan uskontoon ja vammaisen ihmisen halusta ja oikeudesta rakastaa. Kalle kertoo myös vähältä piti -tilanteista: auto-onnettomuudesta Kosovossa, keuhkokuumeista ja tukehtumisen pelosta. Hengityskonetta Könkkölä on käyttänyt vuodesta 1971 ja ensimmäisen pyörätuolinsa hän sai 1963. Kaksikymmentä vuotta hyvin palvellut auto on museossa, mutta mies elää. "Pelko pitää koteloida, sitä ei pidä päästää hallinnoimaan." Huoneeseeni tuli maailma -teoksen ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1996. Nyt käsissäsi on päivitetty painos, jossa kerrotaan myös Könkkölän elämän myöhemmistä tapahtumista. Siitäkin, miltä tuntuu, kun ystävät menehtyvät ja mitä on vanheta.