Kokoelman runot on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa: myös runon minä on taipunut matkallaan ajan huoneiden läpi. Niitä ovat yö ja päivä, uni ja valve, tulevaisuus, nykyhetki ja mennyt. Ihminen todellistuu ajassa ja paikassa, mutta eri ajat limittyvät ja kerrostuvat muistissa. Aika voi myös pysähtyä hetkeen, ja se voi loikata. Näyttäytyä kuuran ja lumen lyhyessä muistissa. Tallentua puun ja kiven muistiin. Kadota, mutta jättää pysyviä jälkiä. Ihminen haluaa tulla nähdyksi, mutta katse voi satuttaa. Joskus nähdyksi voi tulla vain olemalla poissa.