Juha Mälkin tutkimus avaa uusia näkökulmia tähän maailmanhistoriallisestikin kiinnostavaan tapahtumasarjaan. Tärkeänä tekijänä oli ammattisotilaiden muodostama ja toimeenpanema linjakas sotataito, jonka avulla armeija pystyi vastaamaan tulevan sodan monimutkaistuneisiin olosuhteisiin. Sotataito selittää kuitenkin vain puolet armeijan tulevasta suorituskyvystä. Sodan kokeneiden miesten muistelmien avulla paljastuu aivan uudenlaisia näkökulmia organisaation sisäisestä toiminnasta. Talvisodan ihmeen taustalla olleet inhimilliset voimavarat hioutuivat rauhan aikaisessa organisaatiossa ja konkretisoituivat sodan aikana. Lopputulos muotoutui ensisijaisesti ammattisotilaiden ja sotilasvaatteet päällensä pukeneiden tavallisten suomalaismiesten välisten jännitteiden mutta myös kompromissien tuloksena. Sodassa toimi organisaatio, jossa jokaisella toimijalla oli riittävästi henkistä ja fyysistä liikkumavaraa. Epäsotilaalliselta ja osin jopa kurittomalta näyttävä etulinjan sotilas toimi lopulta enemmän metsätyömailla sisäistetyn, kuin kasarmilla opetetun kurin hengessä. Tämä epävirallinen kurijärjestelmä ei kuitenkaan vähentänyt sotilaallista suorituskykyä, vaan päinvastoin, tehosti sitä merkittävästi.