Helkavirsiä on Eino Leinon (1878 - 1926) vastaansanomattomia mestariteoksia. Se ilmestyi kahtena sarjana, ensimmäinen 1903 ja toinen 1916. Kaksi Leinon ensimmäiseen sarjaan myöhemmin liittämää runoa oli tosin kirjoitettu jo aikaisemmin ja ilmestynyt 1902. Nuori aikalainen Juhani Siljo kirjoitti ensimmäisestä sarjasta: "Rohkeampaa yritystä ei yhdenkään suomalaisen lyyrikon mielikuvitus ole suorittanut kuin Eino Leinon hänen Helkavirsissään... Nämä oudot, syvältä rotumme mystillisimmästä menneisyydestä kumpuilevat näyt avasivat parhaaseen voimaansa ehtineelle runoilijalle maailman, jonka valloittamiseen hänen kannatti koota koko henkinen mahtinsa... koettaa oman rodun ja omien mieskohtaisten elämysten läpi avata perspektiivi koko yleisinhimilliseen elämään... siinä teko, joka edellytti sellaista kalevalaisten laulajien nykyaikaista jälkeläistä kuin Eino Leino oli." Toisesta sarjasta kirjoitti toinen aikalainen J. A. Hollo: "Omassa piirissään arvioituna uudet Helkavirret ovat varmaan taiteelliselta teholtaan täysin edeltäjiensä verroille asetettavat. Mutta se henkinen paatos, joka runot ilmoille sinkoaa, on nyt ilmestyneissä suunnattomasti väkevämpi... Siinä on välillä pitkien vuosien henkinen kehitys." Ja Pirjo Lyytikäinen sanoo esipuheessaan: "Helkavirsiä on Eino Leinon runouden omaleimaisin tuote. Siinä eurooppalaisuus ja suomalaisuus, länsimaisen taidekirjallisuuden traditiot ja suomalaisen kansanrunouden repertuaari kohtaavat omintakeisessa synteesissä." Tähän moniaineksiseen kerroksisuuteenko liittyy Helkavirsien kulumaton ilmaisuvoima. Ne ovat yksilöllistä tunnustusrunoutta ja komeaa aaterunoutta, ne ovat poliittista taistelurunoutta ja ihmisen osan kuuntelua, ne ovat ajanrunoutta ja ajattomia.