Pakkomielteinen, ilkeän hauska ja itseään herjaava kertoja puhuu katkeamattomassa yksinpuhelussaan kolmesta ihmisestä: itsestään sekä ystävistään Wertheimerista ja pianovirtuoosi Glenn Gouldista, jonka ylimaallisen nerouden äärellä sekä kertoja että Wertheimer ovat luopuneet omista musiikillisista intohimoistaan. Kertoja muistelee tapahtumia vuosien jälkeen. Glenn Gould on jo kuollut, Wertheimer tappanut itsensä ja kertoja itse vetäytynyt syrjään taidemaailmasta. Kertojan käydessä hengästyttävällä tahdilla läpi keskusteluja, tilanteita ja tuntemuksia toistuvat henkilöiden ja kertojan omat pakkomielteet, ajatukset neroudesta ja sen kaiken tuhoavasta voimasta loisteliaasti kuin musiikillisen teeman muunnelmat. Bernhardin ylistettyjen teosten tapaan myös Haaskiossa fiktion ja todellisuuden välinen raja hämärtyy. Musiikin ja kuuluisuuden lisäksi Bernhard syventyy kuoleman ja ihmissuhteiden tutkimiseen. Haaskio on tarkkanäköinen teos menestyksestä, epäonnistumisesta, nerokkuudesta ja kuuluisuudesta. Se on modernin eurooppalaisen fiktion mestarin loistelias ja kiitetty romaani, jonka kertoja ei säästele ketään tai mitään.