Avainromaani kohutun haamukirjailijajutun uutisten ja lööppien takaa. Ritva Sarkola panee jälleen peliin omia kokemuksiaan. Hänen haamukirjailijaroolinsa paljastuminen on johtanut monenlaisiin jälkiselvittelyihin oikeudenkäynteineen. Mutta mitä tapahtui ennen sitä? Niistä kokemuksista tämä kirja ammentaa voimansa. Tämän olen kokenut ennenkin, Anne Hölttä totesi. Hänen edessään olevassa aikakausilehden kannessa oli valkoisin virheettömin hampain hymyilevän Susa Ekmanin kuva, taustanaan Ralf Timola. Susa julisti rakkauttaan Rafuun ja vakuutti, että heidän kihlauksensa teki hänet niin onnelliseksi. Kaksikymmentä vuotta sitten hän oli tämän saman sairaalan kanttiinissa nähnyt saman lehden ja Susan kuvan. Upean Susan, joka julisti kirjoittaneensa dekkarin. Ja se juttu hitsasi heidän vuosikymmeniä kestäneen ystävyytensä. Vuosien kuluessa ystävyys alkaa kuitenkin saada ikäviä piirteitä ja Susa ottaa etäisyyttä Anneen. Lopullisesti asiat menevät solmuun, kun Tanja Tanskanen ottaa yhteyttä toimittaja Helena Suikkariin ja kertoo hänelle vuosisadan jutun. Anne Höltän ruumis löydetään Werlan tehdasmuseon kuivaamosta takaraivo murskattuna. Kuinka Anne sinne on joutunut? Haluttiinko hänet vaientaa lopullisesti ennen totuuden paljastumista?