Maantiedosta tuli 1700-luvulla merkittävä oppiaine kouluissa Ruotsi-Suomessa. Vuosisadan lopulla suosituimmaksi oppikirjaksi vakiintui tunnetun maantieteilijän ja koulumiehen Daniel Djurbergin (1744 - 1834) laajaan oppineisuuteen perustuva kirja Geografie för Begynnare, jota muun muassa nuori Zacharias Topelius kouluaikoinaan opiskeli. Teoksen käänsi suomeksi 1804 ilmajokelainen kyläräätäli Samuel Rinta-Nikkola. Painamatta jäänyt käännös on ensimmäinen tunnettu suomenkielinen maantiedon yleisesitys. Teos esittelee ensimmäisen kerran suomeksi muun muassa löytöretkien havaintoja ja lomakohteina myöhemmin tutuksi tulleita seutuja, Kanariansaaria, Goaa tai Bangkokia. Teoksessa on Esko M. Laineen katsaus teoksen syntyhistoriaan, taustoihin ja vaikutukseen sekä Allan Tiitan kommentti. Raimo Jussila on koonnut vanhojen sanojen luettelon selityksineen.