Gastonin leuka on kolmekymppisen miehen kirjoittama esseekokoelma. Näillä sivuilla pitäisi siteerata rocklyriikkaa ja kuvailla seksittömien diskohumanoidien merkitystä kirjoittajan sielunmaisemalle. Mutta entä jos on kiinnostuneempi zombeista, panemisesta ja Väiski Vemmelsäärestä? Entä jos kaikki ylimääräinen aika kuluu pizzabuffeteissa santsatessa ja mielikuvitussyöpää pelätessä? Gastonin leuka on Jantso Jokelinin neljäs teos. Sen esseissä matkustetaan maan keskipisteeseen, käydään oopperassa ja haetaan lohtua videopeleistä. Vinon nostalgian läpi piirtyy kuva lamavuosien lapsista, joista kasvoi ankeudella mässäilijöitä. Teos on sukupolvikertomus heille, jotka ahdistuvat vakaumuksista ja innostuvat huonoista ideoista.