Neuvosto-Venäjän 1920-luvun myrskyisissä ja suhteellisen vapaissa oloissa tieteen ja taiteen eri aloilla käytiin vilkasta ja kiihkeää keskustelua kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin peruskysymyksistä. Monet näistä keskusteluista ovat edelleen ajankohtaisia. Yksi merkittävimmistä venäläisen keskustelun teemoista oli formalismi, joka onkin tunnetuin venäläinen kirjallis-taiteellinen suuntaus. Formalismille oli kaksi haastajaa, yhtäältä Mihail Bahtin ja toisaalta leningradilaiset sosiologian ja kulttuurin tutkijat. Pavel Medvedev (syntynyt 1891, teloitettu 1938) tunsi henkilökohtaisesti hyvin kaikki kolme keskeistä osapuolta - formalistit, Bahtinin, 'sosiologistit' - ja hän pyrki pääteoksessaan 'Formaali metodi' (1928) sosiologiseen tulkintaan formalismista, mutta samalla näki siinä piilevät ongelmat. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt mitä tahansa 'formalismikritiikkiä'. Hänen tutkimustaan voi luonnehtia laaja-alaiseksi yritykseksi koota keskeisten venäläisten kiistojen anti. Koska hän oli myös kulttuurivaikuttaja, joka ei itse ollut sitoutunut kiistojen eri osapuoliin, hän pystyi tekemään kokoavan esityksen venäläisestä formalismista ja sen kriitikoista. Juuri tähän - laaja-alaisuuteen ja syntetisoivaan otteeseen - perustuu hänen maineensa ja siksi hänen teoksensa on käännetty lukuisille kielille. Medvedevin pääteosta on pitkään väitetty useiden käännösten julkaisutiedoissa Mihail Bahtinin kirjoittamaksi, mutta uudemman tutkimuksen valossa tämä on väärinkäsitys, ja Medvedev on kirjoittanut teoksen itsenäisesti. Pohdittaessa venäläisestä formalismista lähtevää kaarta strukturalismiin ja poststrukturalismiin ja niistä käytyihin keskusteluihin Medvedevin teos on muodostunut erääksi keskeiseksi perspektiivin avaajaksi.