Missä sijaitsee näyttelijän fokus näyttelemisen hetkellä? Valitseeko hän näyttelemisen kohteensa aktiivisesti itse vai antautuuko näyttelemistilanteelle ja antaa kohteen valikoitua automaattisesti? Teatterikorkeakoulun julkaisusarjassa julkaistava näyttelijä Riku Korhosen teos Fokus - Näyttelijöiden kokemuksia keskittymisestä, sen kadottamisesta ja löytämisestä pohtii näitä kysymyksiä ja avaa omakohtaisia kokemuksia keskittymisestä ja sen haasteista. Teos perustuu Korhosen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa tekemään lisensiaatin työhön. Teoksessa pureudutaan aiheeseen, josta ei ole aikaisemmin kirjoitettu suomalaisessa teatterihistoriassa. Korhosen omakohtaisten havaintojen lisäksi mukana on keskittymisen kokemuksia viideltä eri-ikäiseltä ja kahdesta erilaisesta kulttuurista kotoisin olevalta näyttelijältä. Korhonen vertaa urheilijan ja näyttelijän keskittymistä ja luo näyttelijän keskittymisen nelikenttämallin. Työkalut, eli näyttelijäntyön metodit, joilla Korhonen avaa keskittymisen problematiikkaa, ovat japanilainen tarkkaa psykofyysistä omistautumista vaativa Suzuki-metodi sekä ranskalainen nykyaikainen teatteriklovneria. Teos tarjoaa näyttelijöille näkökulmia siihen, miten eri-ikäiset ja erilaisista lähtökohdista tulevat kollegat hahmottavat omaa keskittymistään ja tätä kautta suhdetta omaan työhönsä.