Kirjoittajan perusopetus jäi vähäiseksi. Kansakoulua hän kävi viisi vuotta, koska sota-aika vei yhden vuoden, eikä jatkokouluakaan pidetty. Ei ollut mahdollisuutta käydä oppikoulua, mutta sinnikkäänä poikana hän kuitenkin löysi jatko-opiskelupaikkoja. Kesäyliopistot olivat yksi porras eteenpäin menoon. Eli opiskelu vei jätkäpojasta kansakoulunopettajaksi, kasvatustieteiden maisteriksi ja yhteiskuntatieteiden tohtoriksi. Erityisesti Lapin yliopisto Ikääntyvien yliopistoineen oli hänen opiskelupaikkansa. Koti-ikävän kaipuu sai hänet tutkimaan sukuaan ja samalla koko luovutetun Sallan väestöä. Tohtorin arvo tuli hänen synnyinseutunsa eli luovutetun Sallan alueen väestön sosiaalisesta liikkuvuudesta.