Runot pureutuvat ihmisyyteen, elämää jo nähneen aikuisen naisen syviin tuntoihin ja hieman kevytkenkäisempiinkin mietteisiin. Niissä tiivistyvät elämän koomisuus ja traagisuus. Koskettavuudesta ja kipeistä tunteista huolimatta näkyy runoissa myös toivo, pieni pilkahdus valosta tunnelin päässä. "Edes palanen ihmistä" on koskettava polku itsen ja toisen äärelle. Mahdollisuus pysähtyä, miettiä hetki mennyttä, olevaa, kenties jopa tulevaa.