Varhaiset dokumentti- ja lyhytelokuvat on tähän asti tunnettu vain television arkistomateriaalina. Runsaasti kuvitettu teos antaa unohdetulle elokuvalle identiteetin ja tekijöille kasvot. Teos kytkee ensimmäisen kerran dokumenttielokuvan monet merkitykset aate-, kulttuuri- ja poliittiseen historiaan. Syventävä analyysi selventää suomalaisen todellisuuden esittämisen tavoitteita ja keinoja mykän elokuvan ajasta toisen maailmansodan propagandaan. Teos esittelee keskeiset lyhytkuvayhtiöt ja itsenäisyyden alkuvuosikymmenien kuvaustoiminnan suojeluskunnissa, puolustusvoimissa sekä valtion ohjauksessa. Lajihistoriallinen tarkastelu suuntautuu matkailuelokuvaan, kansatieteelliseen elokuvaan, teollisuus-, uutis- ja propagandaelokuvaan. Tämä tärkeä perusteos sopii suomalaisesta elokuvasta kiinnostuneille, historian ystäville ja oppikirjaksi alan oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin.