Bysantti eli Itä-Rooman valtakunta muodostui, kun keisari Konstantinus Suuresta tuli hallitsija vuonna 324. Hän valitsi uudeksi pääkaupungikseen Byzantionin, joka keisarin kuoltua nimettiin Konstantinopoliksi. Konstantinus oli ensimmäinen kristitty keisari, mutta pakanuus sallittiin aina 300-luvun loppupuolelle. Valtakunta kukoisti ja laajeni, kunnes sortui osmanien valtaan vuonna 1453. Kristinuskon leviäminen pohjoiseen sai vauhtia, kun Kiovan leskiruhtinatar Olga kastettiin Konstantinopolissa vuonna 957. Hänen pojanpoikansa Vladimir Pyhä teki kristinuskosta valtionuskonnon vuonna 988. Novgorodin alueelle ensimmäinen piispanistuin syntyi 1000-luvun alussa. Nykyisen Venäjän alueelle syntyi käytännössä lukuisa joukko erillisiä paikallisia kirkkoja, jotka toimivat hajanaisina aina 1700-luvulle saakka. Novgorodista kristinusko levisi pohjoiseen, kuten Karjalaan ja itäiseen Suomeen 1100-luvulta alkaen. Kirkko levittäytyi myös itään päin; kunnes tuli länteen, eli Alaskaan ja vakiinnutti asemansa siellä 1700-luvun lopulla. Venäjä myi Alaskan Amerikan Yhdysvalloille vuonna 1867. Alaskassa ovat nykyisen Amerikan Ortodoksisen kirkon juuret.