Tanssinopettajalla on mahdollisuus tukea nuoren tanssinharrastajan kasvua ja subjektiivisen hyvän elämän kokemusta monin tavoin. Tanssipedagogi, tanssitaiteen maisteri Heli Kauppila kurottaa tutkimuksessaan ulos tanssisalin arjesta, koettelee ja pohtii opettajuutensa eettistä perustaa. Hän avaa työssään omaa kehitysprosessiaan taidepedagogina ja kehittää samalla kokonaisvaltaista lähestymistapaa baletinopetukseen perustanaan holistinen ihmiskäsitys. Tanssipedagogisten käytännön osien keskiössä on tanssinopiskelijan oman kokemuksen ja maailmassa olemisen kunnioittaminen. Itseyden ideaalin vaaliminen ja dialogisuuden periaatteiden noudattaminen ovat opettaja-tutkijan itselleen asettamat velvoitteet ja tavoitteet. Tanssipedagogiikkansa filosofisten periaatteiden syventämiseen ja kirkastamiseen Kauppila etsii apua käytännön ja teorian vuoropuhelusta. Tutkimus on toteutettu opettamalla ja kirjoittamalla. Tämä on avaus kohti laajempaa taidepedagogista keskustelua kehollisuuden merkityksestä oppimisessa ja tanssin harjoittelun suhteesta nuoren kasvuun tässä ajassa.