Armosta on kirjoitettu valtavasti, mutta… melkein yhtä usein tuo sana vesitetään toisella pienellä sanalla: mutta. "Jumala kyllä armahtaa, mutta…" Niinpä ihminen alkaa jälleen pelätä, mikä ei suinkaan ole tarkoitus. Kun ihminen yrittää koko ajan muuttua, hän palaa loppuun. Kun ihminen haluaa todella uudistua, hän palaa alkuun. Siihen hetkeen, jolloin lausuttiin sanat: ”Se on täytetty.”Se on armoa. Tämä kirja on kirjoitettu silkasta armosta. Pieniä kiviä voi joskus lennellä, mutta kukapa meistä ei joskus turhautuisi itseensä, maailmaan ja armon ymmärtämisen vaikeuteen. Sitä paitsi: kivet voi aina kerätä.