Kiinnittäkää istuinvyöt. Arkkitehtuurin taivasmatka sinkoaa lukijan rajatilaan, jossa 1900- luku etääntyy vauhdilla historiaan. Tulevasta on runsaasti näköhavaintoja mutta niukasti näkemystä. Maallistunut arkkitehtuuri irtautuu aineesta ja tavoittelee taivaita uuden teknologian siivin. Tietolaarit ovat täynnään oikeita vastauksia vääriin kysymyksiin. Mitkä kysymykset sitten ovat oikeita? Millainen on ihmisen pesä? Mitä on rakentaminen, mitä arkkitehtuuri, mitä niiden kritiikki? Mikä ero on insinöörillä? "Ongelmien synnyttäjä ei välttämättä ole spekuloiva sijoittaja, ei ahne grynderi, ei tosikko insinööri eikä narsistin eleistä epäilty arkkitehti. Ongelmana on rakennusalan tavoitekirjavuus ja sen kainalosauvoilla onnahteleva yhteistyö. Tämä heijastelee ympäristöön paljon puhuttuna rakentamisen laatuna ja nostaa hometalon miltei kansalliseksi symboliksi." Kirjan lopuksi Matti K. Mäkinen pyöräyttää yksitoista näkyleipää evääksi taivasmatkalle: vähän jauhoja, paljon ilmaa, jos sitäkään.