Vapaakirkollinen herätysliike koki viimeisen suuren kukoistuskautensa Ruotsin Länsipohjassa 1950-luvulla. Yksi liikkeen johtohahmoista on saarnaaja Olof Helmersson, vaikuttava ja karismaattinen niin ruumiinrakenteeltaan kuin saarnaamisen lahjoiltaan. Kun herätysliike alkaa hiipua, Helmersson katoaa jälkiä jättämättä. 2000-luvun alussa, puolen vuosisadan kuluttua, saarnaaja yllättäen palaa hänelle tunnistamattomaksi muuttuneeseen Länsipohjaan. Hän muistaa pelastaneensa siellä vahvoina vuosinaan 416 sielua, jotkut kahteen kertaan. Nyt hänellä on aivan toisenlainen sanoma, ei uskon, vaan epäuskon. Nyt pitäisi saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä, ettei Jumalaan kannata uskoa. Jumalan sanan levittäminen ei tuolloin ollut Olof Helmerssonin ainoa kutsumus. Hänellä oli väkevää asiaa myös hampaiden harjauksesta, hänen sanottiin jopa tuoneen sen Ruotsiin. Saarnaajalle asia oli erityisen tähdellinen: miten heiluvilla hampailla voisi saarnata? Mutta voiko tämä kalju ja kumara mies olla se legendaarinen, komea saarnaajajätti? Torgny Lindgrenin Akvaviitti on taattua ja palkitsevaa Lindgreniä: alla vakava ja surumielinenkin vire ja asia, mutta päällä runsaasti lämminhenkistä, simpauttajahenkistä huumoria.