"Olet sä yhtään täällä?" Lääkärin kysymys tuntui tulevan toisesta todellisuudesta. Ympärilleni oli laskettu lasikupu, joka erotti minut muusta maailmasta. Elämäni filminauha pysäytettiin silmieni edessä. Aika seisahtui ja jäin vangiksi rajatilaan, jonkinlaiseen valveuneen. Menetin kerralla kaikki voimani. Sen hetkisessä todellisuudessa olin vain minä ja kuollut lapseni. Paikalle kutsuttu erikoislääkäri vahvisti tilanteen. En ollut enää lapseni turva ja suoja. Minusta oli tullut vauvani hauta. Teresa Laine-Puhakainen on vaasalainen äiti, joka on menettänyt kaksi lastaan, Akselin ja Elinan.