Päiväkirjan kirjoittaja katsoo sekä menneeseen että tulevaan arvioidessaan elämänsä laatua ja kulkua. Mennyt on saatavilla sivuja taaksepäin selaamalla ja tuleva muistuttaa itsestään seuraavan sivun tyhjinä riveinä. Kirjoituksen aineksina ovat tulevat koskevat odotukset ja menneisyyttä rakentavat kokemukset sekä niiden väliin avautuvat päivittäiset tapahtumat ja kirjoittamisen hetki. Tässä tutkimuksessa syvennytään omaelämäkerrallisten tekstien, erityisesti päiväkirjojen, tapaan hahmottaa aikaa. Aineistona ovat kolmen naisen vuosina 1927-1989 kirjoitetut päiväkirjat. Päiväkirjojen aikaa tarkastellaan sekä filosofisesti ja kerronnallisesti että suhteessa ajan kulttuurisiin ulottuvuuksiin ja erityisesti naisten kokemuksiin oman aikansa kulttuurikontekstissa. Henkilökohtaisista kokemuksista avautuu myös näköala pitkän aikavälin maailmankatosmuksellisiin muutoksiin suomalaisessa kulttuurissa. Teos sopii omaelämäkerrallisia tekstejä tutkivien lisäksi historian, etnologian, folkloristiikan, kulttuurintutkimuksen, kirjallisuustieteen, kulttuurihistorian, filosofian ja sukupuolentutkimuksen aloista kiinnostuneille.