Kolmikymppinen Kate, freelancetoimittaja, runoilija, yliopiston opettaja, on tottunut elämään vapaata, epäsovinnaista elämää, solmimaan yhä uusia ihmissuhteita, matkustelemaan. Palatessaan pitkältä matkalta Intiaan, Sri Lankaan ja Nepaliin hän saa kuulla, että hänen äitinsä Katherine on sairastunut keuhkosyöpään. Samaan aikaan Kate on perustamassa omaa perhettä: hän on tavannut sympaattisen lääkärin Mattin ja odottaa tälle lasta. He ostavat talon Bostonin esikaupungista, jonne myös Katen äiti muuttaa. Osan viikosta perheeseen kuuluvat myös Mattin 6- ja 8-vuotiaat pojat. Kirja alkaa jouluaaton aatosta, jolloin Katen synnytys käynnistyy. Kohta Kate saa huomata elävänsä aivan uutta elämää, josta vapaus ja epäsovinnaisuus on kaukana: hänen aikansa täyttää vauvanhoito, huolenpito äidistä, suhteiden luominen Mattin poikiin. Vuodenaikojen vaihtuminen rinnastuu Tatie-vauvan kehitykseen ja muutoksiin äidin tilassa. Phillips kirjoittaa tarkasti ja lempeästi äidin ja tyttären suhteesta, kuoleman lähestymisestä, menetyksestä ja uuden elämän alusta. Hänen arkeen ja sen yllättäviin käänteisiin ankkuroituva kerrontansa tutustuttaa meidät naapureihin, ystäviin, lasten- ja sairaanhoitajiin, jotka luovat romaanin monitasoisen kudoksen. Oman tasonsa tuovat Katen muistot lähimenneisyydestä, matkasta itään, matkasta äidin luo kertomaan vauvasta.